Il mastino dei Baskerville

   Rimasi per un po’ senza fiato, incapace di credere a ciò che sentivo. Riuscii però a riprendere il controllo dei sensi e la voce mi tornò all’improvviso, mentre avevo la sensazione che in un istante mi fosse stato tolto di dosso un tremendo carico di responsabilità. Quella voce fredda, incisiva, ironica, doveva appartenere solo a un uomo.

   Minä istuin muutamia sekunteja aivan hengettömänä, tuskin saattaen uskoa korviani. Mutta sitten tulin jälleen tajuihini, ja tuntui kuin sieluni olisi vapautunut musertavasta vastuunalaisuuden taakasta. Tämä kylmä, läpitunkeva, ivallinen ääni saattoi olla vain yhden ainoan.

   - Holmes! - esclamai. - Holmes!...

   "Holmes!" huusin minä, "Holmes?"

   - Venga fuori - mi disse - e la prego, faccia attenzione con quella pistola.

   "Tule ulos", sanoi hän "ja varo kaikin mokomin revolveria."

   Uscii curvandomi sotto il rozzo architrave, e me lo vidi seduto su una pietra, mentre i suoi occhi grigi luccicavano divertiti, quando si posarono sul mio volto stupito. Era magro e sciupato, ma lucido, pieno di energia, e il suo volto intelligente era abbronzato e irruvidito dal vento. Con il suo vestito sportivo e il suo berretto di panno poteva sembrare uno dei tanti turisti che venivano in gita sulla landa, ed era riuscito, con quella cura felina della propria persona che era una delle sue caratteristiche, a far sì che il suo mento fosse liscio e la sua biancheria immacolata come quando si trovava in Baker Streot.

   Minä kumarruin matalan oviaukon läpitse ja siinä näin hänen istuvan kivellä majan edessä. Hänen silmänsä säihkyivät iloisuutta minun kasvoillani näkyvän hämmästyksen johdosta. Hän oli laihtunut ja näytti hieman riutuneelta, mutta eloisalta ja valppaalta kuten aina. Hänen teräväpiirteiset kasvonsa oli aurinko ruskehduttanut ja tuuli kovettanut. Karkeassa villapuvussaan ja verkalakissaan näytti hän tavalliselta matkailijalta, ja hänelle ominaisella puhtauden rakkaudellaan oli hän pitänyt huolta siitä, että parta oli yhtä huolellisesti ajeltu, ja liinavaatteet yhtä tahrattomat kuin Baker Streetillä.

   - Non sono mai stato contento di vedere qualcuno in vita mia, come lo sono in questo momento - dissi stringendogli la mano con forza.

   "Kenenkään ihmisen kohtaaminen ei koskaan ole tehnyt minua näin iloiseksi", sanoin minä puristaen lämpimästi hänen kättänsä.

   - Ma neanche un po’ stupito, eh?

   "Eikä niin hämmästyneeksikään?"

   - Beh, devo confessare che lo sono.

   "Ei, se kernaasti myönnetään."

   - Le assicuro però che la sorpresa non è stata tutta da una sola parte. Non immaginavo che lei avesse trovato questo nascondiglio, e ancora meno che ci si trovasse dentro, fino a che non fui a venti passi dalla porta.

   "Minä vakuutan, että minäkin hämmästyin. Minä en aavistanutkaan sinun keksineen minun tilapäistä asuntoani, vielä vähemmin sinun olevan siellä sisässä, ennenkuin olin kahdenkymmenen askeleen päässä ovelta."

   - Avrà riconosciuto le mie orme, immagino!

   "Vai niin, tunsitko minun jälkeni?"

   - No, Watson; ammetto di non essere in grado di riconoscere le sue orme fra tutte le altre orme di questo mondo. Ma se lei ha proprio intenzione di ingannarmi deve almeno cambiare marca di sigarette; infatti quando ho visto il mozzicone di sigaretta contrassegnato Bradley, Oxford Street, ho capito che il mio amico Watson si trovava nei paraggi. Eccolo ancora lì presso il sentiero. Senza dubbio lei lo ha buttato un attimo prima di precipitarsi nella capanna vuota, dopo aver raccolto tutto il suo coraggio al momento cruciale.

   "En, Watson, en saata kehua pystyväni erottamaan sinun jälkiäsi kaikista muista maailmassa. Mutta jos oikein tahdot minua joskus petkuttaa, niin käytä jotakin toista tupakkakauppaa, kun nimittäin löydän sigaretin-pätkän, jossa on merkki Bradley, Oxford Street, niin tiedän ystäväni Watsonin olevan lähitienoilla. Tuolla se on polun vieressä. Luultavasti viskasit sen kädestäsi vähää ennen kuin sukelsit sisään pimeään majaan."

   - Già.

   "Aivan oikein."

   - È quello che avevo immaginato... e conoscendo la sua ammirevole tenacia, compresi che doveva essersi appiattato in un angolo con un'arma in mano, in attesa del ritorno dell'occupante della capanna. Dunque lei ha veramente pensato che il criminale fossi io?

   "Niinpä luulen, ja kun tunnen sinun kestävyytesi, pidin varmana, että istuit siellä vaanimassa ase kädessä odottaen muukalaisen palaamista. Vai niin, sinä luulit siis minua tuoksi rikoksentekijäksi?"

   - Non sapevo chi fosse, ma ero deciso a scoprirlo.

   "Minä en sitä tiennyt, mutta olin päättänyt ottaa asiasta selon."

   - Meraviglioso, Watson! E come ha fatto a rintracciarmi? Mi ha forse visto la notte in cui ha dato la caccia all’evaso, quando sono stato tanto imprudente da permettere alla luna di levarsi alle mie spalle?

   "Hyvä on, Watson! Ja kuinka sait selville minun olinpaikkani? Ehkä näit minut tuona yönä, kun olit pyydystämässä vankia, ja minä varomattomasti annoin kuun nousta takanani."

   - Sì, proprio allora.

   "Kyllä, minä näin sinut silloin."

   - E senza dubbio ha frugato in tutte le grotte finché è arrivato a questa!

   "Ja sitten olet tutkinut jokaisen majan, kunnes osasit oikeaan?"

   - No, il suo ragazzo era stato spiato, e questa informazione mi servì di gruda.

   "En, sinun poikasi on huomattu, ja siitä sain johtoa."

   - Dev'essere stato quel vecchio signore col telescopio. All’inizio non capivo, quando vidi per la prima volta la luce rifrangersi sulla lente. - Si alzò e diede un'occhiata nella capanna. - Ah, vedo che Cartwright mi ha portato dei rifornimenti. Che cos'è quel foglio? Dunque lei è stato a Coombe Tracey, è esatto?

   "Minä ymmärrän, tuo ukko kaukoputkineen. Aluksi en voinut käsittää, mitä se oli, kun valo kiilsi kiikarin lasista." Hän nousi ylös ja katsoi majaan. "Kas, Cartwright on käynyt tuomassa eräitä tarpeita. Mitä paperille on kirjoitettu. Vai niin, sinä olet ollut Coombe Traceyssa?"

   - Sì.

   "Olen."

   - A parlare con la signora Laura Lyons?

   "Rouva Laura Lyonsin luona?"

   - Proprio così.

   "Aivan niin."

   - Ha fatto bene! Evidentemente, le nostre ricerche si sono svolte lungo linee parallele e, quando avremo riunito i nostri risultati, prevedo che ci troveremo con una discreta padronanza del caso.

   "Hyvä on. Tutkimuksemme näkyvät käyneen rinnakkain, ja kun vertaamme tuloksia, niin otaksun saavamme jokseenkin selvän käsityksen asiasta kokonaisuudessaan."

   - Bene, mi rallegro di cuore, che lei sia qui, perché, francamente, la responsabilità del mistero da cui mi sento circondato stava mettendo a dura prova i miei nervi. Ma come ha fatto, in nome del cielo, a venire qui? E che cosa ha combinato? Pensavo che lei si trovasse in Baker Street a studiare i dettagli di quel ricatto.

   "Suoraan sanoen iloitsen sydämestäni siitä, että sinä olet täällä, sillä vastuunalaisuus ja asian hämäryys alkoivat rasittaa minun hermojani. Mutta kuinka maailmassa olet tullut tänne ja mitä sinä ole puuhannut? Minä luulin sinun oleskelevan Baker Streetin varrella kiintyneenä tuohon rahankiristysjuttuun."

   - Desideravo che lei pensasse proprio questo.

   "Sitä tahdoinkin sinua luulemaan."

   - Così, lei mi usa, ma non si fida di me! - esclamai non senza amarezza. - Credevo di aver meritato la sua stima, Holmes!

   "Siis sinä käytät minua palveluksessasi luottamatta minuun!" huudahdin minä hieman katkerasti. "Parempaa luulin ansainneeni, Holmes."

   - Mio caro amico, lei mi è stato di aiuto inestimabile in questo caso, come in tanti altri, e la prego di perdonarmi se le ho dato l'impressione di averla usata. In realtà, ho agito così, in parte, per il suo bene, e proprio la considerazione del pericolo che lei correva mi ha indotto a venire fin qua di persona a studiare il caso. Se fossi rimasto insieme con lei e con Sir Henry, è chiaro che il mio punto di vista sarebbe stato identico al vostro, e la mia presenza avrebbe messo in allerme i nostri temibili avversari. Così, invece, ho potuto agire con una libertà di cui, certo, non mi sarebbe stato possibile godere se fossi vissuto al Maniero, ed ora, in questa faccenda, rimango un fattore incognito, il che mi dà la possibilità d'intervenire, senza ostacoli, al momento critico.

   "Hyvä Watson, tässä asiassa, samoin kuin monessa muussakin, olet ollut minulle korvaamattomaksi hyödyksi, ja minä pyydän anteeksi, että olen sinua johonkin määrään pettänyt. Osaksi tein sen itsesi vuoksi, ja aavistus siitä vaarasta, joka sinua uhkasi, sai minun matkustamaan tänne oloja tutkimaan. Jos olisin ollut yhdessä sir Henryn ja sinun kanssa, niin olisi minun käsitykseni aivan sama kuin teidän, ja minun läsnäoloni olisi varottanut pelottavaa vastustajaamme. Nyt sitävastoin olen saattanut kuljeksia täällä aivan toisin kuin siinä tapauksessa, että olisin asunut Baskerville Hallissa. Ja minä olen nyt jonkunlaisena tuntemattomana tekijänä, jonka merkitys määräävänä hetkenä käy selväksi."

   - Ma perché mi ha tenuto all'oscuro?

   "Mutta miksi et siitä minulle ilmoittanut?"

   - Perché se lei avesse saputo, non avrebbe potuto ugualmente aiutarci e, forse, involontariamente, mi avrebbe danneggiato. Avrebbe magari voluto avvertirmi di qualcosa, oppure, premuroso com'è, avrebbe cercato di darmi aiuto, correndo così un rischio inutile. Ho portato con me Cartwright: ricorda quel ragazzetto dell'Agenzia recapito? Ed è lui che si è occupato dei miei modesti bisogni. Una pagnotta e un colletto pulito. Cosa serve a un uomo? Mi ha dato poi un paio d'occhi in piú e un paio di piedi attivissimi, e queste quattro cose mi sono state di aiuto inestimabile.

   "Siitä ei olisi ollut hyötyä kummallekaan meistä, ja sen kautta olisi mahdollisesti minun täällä oloni tullut ilmi. Ehkä olisit tahtonut ilmoittaa minulle jotain tai hyväntahtoisuudessasi jollakin tavoin huolehtia minun mukavuudestani, ja siitä olisi ollut kovin suurta vaaraa. Otin mukaani Cartwrightin --muistathan tuon asioimis-toimiston pojan? -- ja hän on hankkinut minulle tarpeeni: leipää ja puhtaita kauluksia. Voi tulla kylläkin vähällä toimeen. Poika on sitäpaitsi käytettäväkseni antanut kaksi silmää lisää ja nopean jalkaparin, joita en voi kyllin kiittää."

   - Dunque tutte le mie relazioni sono state inutili! - La mia voce tremò mentre io ripensavo alla fatica e all'orgoglio con cui le avevo redatte.

   "Ja minun tiedonantoni ovat olleet aivan arvottomia!" Minä vapisin ajatellessani sitä huolta ja ylpeyttä, jolla ne olin kirjoittanut.

   Holmes trasse di tasca un fascio di carte.

   Holmes otti taskustaan paperikäärön.

   - Ecco le sue relazioni, amico mio, e devo dirle che sono molto ben scritte. Avevo predisposto ogni cosa in modo eccellente, e mi sono giunte sempre con un solo giorno di ritardo. Anzi, vorrei complimentarmi con lei per la cura e l'intelligenza dimostrati in questo caso di particolare difficoltà.

   "Tässä ovat sinun kirjeesi, kunnon veliseni, ja niitä olen kyllä huolella tutkinut. Hyvästi järjestämällä asiat olen saanut aikaan, että ne ovat viipyneet vain yhden päivän liikaa. Minä en voi muuta kuin mitä lämpimimmin kiittää sitä intoa ja viisautta, jota olet osoittanut tässä niin tavattomassa asiassa."

   Mi sentivo ancora un po’ offeso per l'inganno che mi era stato fatto, ma il calore della lode di Holmes dissipò il mio dispetto. Sentivo inoltre in cuor mio che, in fondo, aveva ragione, e che dopo tutto.era stato un bene per i fini prefissi che io ignorassi la sua presenza nella landa.

   Vieläkin tuotti minulle jonkun verran tuskaa se ajatus, että Holmes oli tällä tavoin pettänyt minua, mutta hänen kiitoksensa lämpö karkotti kaiken suuttumuksen. Sisimmässäni tunsin myöskin hänen olevan oikeassa siinä, mitä sanoi, ja että tarkoituksemme saavuttamiseksi kyllä oli ollut viisainta pitää minua tietämättömänä hänen oleskelustaan nummella.

   - Adesso sì che va meglio - fece Holmes, vedendo il mio viso schiarirsi. - E ora mi dica il risultato della sua visita alla signora Lyons; non mi è stato difficile immaginare che era andato da lei, poiché io già sono informato che la signora è la sola persona a Coombe Tracey che possa esserci d'aiuto in questa faccenda. E del resto, se non ci fosse andato lei oggi, è piú che probabile che ci sarei andato domani.

   "Niin oli kyllä parasta", sanoi hän huomatessaan minun mieleni kirkastuvan. "Kerro nyt minulle, kuinka käynnistäsi rouva Laura Lyonsin luona suoriuduit -- minun ei ollut vaikea arvata sinun matkasi Coombe Traceyyn tarkoittaneen häntä, sillä siellä ei ole ketään muuta, joka voisi olla meille hyödyksi tässä asiassa. Ellet sinä olisi mennyt sinne tänään, niin on hyvin luultavaa, että minä olisin tehnyt sen huomenna."

   Il sole era ormai tramontato e il crepuscolo si stava addensando sulla landa. L'aria si era fatta fredda, e ci ritirammo nella capanna in cerca di calore. Seduti insieme nella penombra riferii a Holmes la mia conversazione con la signora. La cosa lo interessò talmente ch'io dovetti ripetergli piú di una volta vari particolari, finché non fu completamente soddisfatto.

   Aurinko oli laskenut, ja nummi verhoutui hämärään. Ilma kävi viileäksi, ja me etsimme suojaa majasta. Siellä kerroin hänelle keskusteluni Laura Lyonsin kanssa. Se herätti hänen huomiotaan niin, että minun joskus täytyi toistaa kahdesti samat seikat, ennenkuin hän tyyntyi.

   - Questo è molto importante - disse quando ebbi concluso. - Riempie un vuoto che neppure io sapevo colmare. Lei sa probabilmente che tra la signora e Stapleton esiste una profonda amicizia.

   "Tämä on hyvin tärkeää", sanoi hän päästyäni loppuun. "Se täyttää erään aukon, joka on näyttänyt minusta aivan selittämättömältä tässä mutkikkaassa jutussa. Ehkä tiedät, että tämän naisen ja Stapletonin suhde on hyvin läheinen?"

   - Non sapevo che esistesse questa profonda amicizia.

   "En sitä todellakaan tiennyt."

   - Non c’è il minimo dubbio. Si vedono, si scrivono, tra loro c’è intesa assoluta. Bene, questo ci dà un’arma tagliente. Se solo ri uscissi a usarla per allontanare sua moglie...

   "Niin on asia kumminkin. He tapaavat toisiaan, ovat kirjeenvaihdossa, ymmärtävät toisensa täydellisesti. Tästä saamme mahtavan aseen käsiimme. Jos vaan voisin sen avulla vapauttaa hänen vaimonsa -- --"

   - Sua moglie?

   "Hänen vaimonsako?"

   - Ora le restituisco qualche informazione in cambio di quelle fornitemi. La donna che passa qui per signorina Stapleton è in realtà sua moglie.

   "Niin, nyt lienee minunkin ilmoitettava sinulle jotain vastaksi kaikelle sille, mitä sinä olet kertonut minulle. Se nainen, jota on pidetty neiti Stapletonina, on itse asiassa hänen vaimonsa."

   - Santo cielo, Holmes! É sicuro di quel che dice? Come ha potuto permettere a Sir Henry d'innamorarsi di lei?

   "Suuri Jumala, mitä sanot? Oletko varma siitä? Kuinka hän sitten on sallinut sir Henryn rakastua häneen?"

   - L'innamoramento di Sir Henry non può recar danno ad altri che a Sir Henry stesso. Stapleton ha fatto bene attenzione a che Sir Henry non le facesse la corte, come lei stesso ha notato. Le ripeto che la signora è sua moglie e non sua sorella.

   "Sir Henryn rakastuminen ei oikeastaan voi vahingoittaa muita kuin häntä itseään. Stapleton piti kyllä huolta siitä, ettei hän tullut liian tunkeilevaksi, niinkuin itse olet nähnyt. Sanon vielä kerran, että tämä nainen on hänen vaimonsa eikä sisarensa."

   - E perché architettare tutto ciò?

   "Mutta mitä hyötyä sellaisesta petoksesta olisi?"

   - Poiché aveva previsto che in come donna libera e indipendente la moglie gli sarebbe stata di maggior utilità.

   "Stapleton ymmärsi, että hän vapaana naisena saattoi olla suuremmaksi hyödyksi."

   Tutti i miei istinti fatti tacere, i miei sospetti vaghi, presero a un tratto forma e si concentrarono sul naturalista. In quell'uomo impassibile, incolore, con quel cappello di paglia e la rete acchiappa-farfalle, credetti di vedere un essere spaventoso... una creatura dotata d'astuzia e di pazienza infinite, con il volto sorridente e il cuore omicida.

   Kaikki minun salaiset aavistukseni ja häilyvät epäluuloni saivat äkkiä muodon ja kohdistuivat luonnontutkijaan. Tämä välinpitämätön ja väritön mies olkihattuineen ja hyönteishaavineen tuntui nyt minusta kammottavasta olennosta, jolla oli ääretön kärsivällisyys ja ääretön kavaluus, hymyilevät kasvot ja verenhimonen sydän."

   - É dunque lui il nostro nemico... è lui che ci ha pedinati a Londra?

   "Hänkö siis on vihollisemme -- hänkö meitä Lontoossa vakoili?"

   - Io credo di sì.

   "Niin minä ainakin selitän arvoituksen."

   - Allora l'avvertimento... è stato mandato da lei!

   "Ja varoitus -- tuliko se hänen vaimoltaan?"

   - Esatto.

   "Tuli kyllä."

   La percezione di un'infamia mostruosa, appena percepita, si profilò nelle tenebre che per tanto tempo mi avevano circondato.

   Olin näkevinäni halpamaisen konnantyön alkavan häämöttää esiin siitä pimeydestä, joka niin kauan oli minua ympäröinyt.

   - Ma è sicuro di quel che dice, Holmes? Come sa che quella donna è sua moglie?

   "Mutta oletko varma siitä, Holmes? Kuinka tiedät, että tuo nainen on hänen vaimonsa?"

   - Perché Stapleton ha commesso l'imprudenza di lasciarsi andare a confidarle un dettaglio reale della sua vita, durante il suo primo incontro con lei, e sono certo che deve avere rimpianto quell'incontrollato impulso chi sa quante volte. Egli fu infatti professore, un tempo, nel Nord dell'Inghilterra. Bene, nessuna persona è piú facile da rintracciare di un insegnante. Esistono uffici d'informazione scolastici che sanno identificare subito chiunque sia stato nella professione. Mi bastò una breve inchiesta per venire a sapere che una scuola si era effettivamente sfasciata in circostanze spaventose, e che l'uomo che ne era il proprietario, naturalmente con un altro nome, era scomparso con la propria moglie. Le descrizioni corrispondevano con precisione. Quando seppi che l'uomo scomparso era un appassionato di entomologia capii che l'identificazione era perfetta.

   "Sen tiedän, sillä ensi kerran kohdatessaan sinua antoi hän sattumalta entisestä elämästään oikeitakin tietoja, joita hän kyllä on monta kertaa katunut sen jälkeen. Hän on todellakin ollut opettajana Pohjois-Englannissa eikä mikään ole helpompaa kuin ottaa selvä jostakin opettajasta. Löytyy koulutoimistoja, jotka voivat antaa tietoja kaikista sillä alalla toimivista henkilöistä. Jonkun aikaa asiaa tutkittuani sain selville, että eräs koulu oli joutunut häviöön mitä räikeimmistä syistä, ja että koulun hoitaja vaimoineen oli kadonnut. Kuvaus näistä henkilöistä sopi Stapletoneihin, ja kun vielä sanottiin, että tuo mies oli ollut hyönteistieteen harrastaja, niin oli yhteys selvä."

   Le tenebre si andavano diradando, ma molte ombre restavano ancora.

   Asia alkoi todella näyttää vähemmän pimeältä, mutta paljon siinä vielä oli hämärää.

   - Ma se questa donna è veramente sua moglie, che cosa c'entra la signora Lyons? - domandai.

   "Mutta jos tämä nainen todella on hänen vaimonsa, niin mikä osa sitten on rouva Laura Lyonsilla?"

   - Questo è uno dei punti su cui hanno contribuito a far luce le sue ricerche personali, perché il suo colloquio con la signora Lyons ha chiarito parecchio la situazione. Io non sapevo che tra la signora e suo marito si stesse prospettando un divorzio. Ora, dato che anche la Lyons deve ritenere Stapleton scapolo, contava senza dubbio di diventare sua moglie.

   "Siihen kohtaan ovat omat tutkimuksesi tuottaneet selvyyttä. Käyntisi hänen luonaan on huomattavassa määrässä yksinkertaistuttanut oloja. Minä en tiennyt, että oli ollut kysymys laillisesta erosta hänen ja hänen miehensä välillä. Luullen Stapletonia naimattomaksi toivoo hän luonnollisesti pääsevänsä hänen vaimokseen."

   - E quando si accorgerà dell’inganno?

   "Ja kun hän saa tietää erehdyksensä?"

   - Proprio in quel momento ci avvarremo del suo aiuto. Nostro primo compito sarà di vederla entrambi, domani. Non le sembra, Watson, di essersi allontanato anche troppo dal suo protetto? Il suo posto dovrebbe essere unicamente ed esclusivamente al Castello di Baskerville!

   "Niin tulee hän arvattavasti olemaan meille hyödyksi. Ensi tehtävämme huomenna on käydä hänen luonaan. Mutta etkö nyt ole ollut liiankin kauan poissa sen miehen luota, jota olet luvannut suojata, Watson? Sinun pitäisi pysyä Baskerville Hallissa."

   Le ultime striature rosse del tramonto erano scomparse ad ovest, e la notte si era addensata sulla landa. Poche fievoli stelle luccicavano nel cielo turchese.

   Viimeiset punaiset valojuovat lännessä olivat vaalenneet ja nummi oli pimeässä. Muutamia heikosti välkkyviä tähtiä ilmeni taivaalle.

   - Ancora una domanda, Holmes- dissi alzandomi. - Naturalmente, ogni segreto tra me e lei è inutile: che cosa significa questa storia? Che cosa vuole quest'uomo?

   "Vielä yksi kysymys, Holmes", sanoin minä nousten seisomaan. "Eihän meidän kesken pitäne olla salaisuutta. Mitä tämä kaikki merkitsee? Mikä on hänen tarkoituksensa?"

   La voce di Holmes si smorzò in un soffio mentre egli mi rispondeva:

   Matalalla äänellä vastasi Holmes:

   - Vuole uccidere, Watson... si tratta di un delitto raffinato, premeditato, progettato con spaventoso sangue freddo. Non mi chieda particolari per il momento. Le mie maglie si stanno chiudendo su di lui, così come lui tenta di chiudere nelle sue Sir Henry; ma grazie al suo aiuto, Watson, lo tengo in mio potere. Ci può minacciare un solo pericolo, ormai: che possa colpire prima che noi siamo pronti. Ancora un giorno... due al massimo... e i miei dati saranno completi; ma nel frattempo badi al suo protetto come potrebbe fare una madre con un figlio sofferente. La sua missione di oggi è ampiamente giustificata, eppure avrei preferito che lei rimanesse vicino a Sir Henry... Ascolti!

   "On kysymys murhasta, Watson -- hienosta, kylmäverisestä, hyvin suunnitellusta murhasta. Älä kysy minulta yksityiskohtia. Verkkoni alkaa kiertyä hänen ympärilleen samoin kuin hänen paulansa sir Henryn ympärille, ja sinun avullasi saan hänet pian kiinni. Yksi vaara uhkaa meitä, se nimittäin, että hän ehtisi iskeä uhriinsa, ennenkuin me olemme valmiit. Minä tarvitsen vielä päivän -- korkeintaan kaksi, mutta sillä aikaa tulee sinun hoitaa sir Henryä, niinkuin äiti sairasta lastaan. Sinun tämänpäiväinen retkesi on tullut oikeutetuksi menestyksensä kautta, mutta kumminkin olisin valmis toivomaan, ettet olisi poistunut hänen luotaan. Kuulehan vain tuotakin!"

   Un grido terribile... un urlo prolungato di orrore e di angoscia squarciò il silenzio della landa. A quel suono spaventoso mi sentii raggelare il sangue nelle vene.

   Kauhistava huuto -- pelon ja kauhun pitkällinen ulvonta kajahti nummen äänettömyydessä. Veri hyytyi suonissani.

   - Oh, Dio mio! - gemetti. - Che cos'è? Che significa?

   "Hyvä Jumala!" huudahdin minä. "Mitä tuo on? Mitä se merkitsee?"

   Holmes era scattato in piedi, e vidi la sua sagoma scura, atletica, profilarsi sull'ingresso della capanna: teneva le spalle curve, il capo in avanti: il suo volto scrutava le tenebre.

   Holmes oli hypähtänyt seisomaan, ja minä näin hänen tumman, voimakkaan vartalonsa majan ovella. Hän seisoi hartiat kumarassa, pää eteenpäin ojennettuna, tuijottaen pimeään.

   - Zitto! sussurrò. - Zitto!

   "Vaiti!" kuiskasi hän. "Vaiti!"

   Il grido mi era sembrato forte a causa della sua intensità, ma era stato lanciato certamente in un punto lontano della piana silenziosa. Ora invece risuonò quasi alle nostre orecchie, molto piú vicino, violento e incalzante che mai.

   Huuto oli tuntunut niin kovalta äkillisyytensä vuoksi, mutta se oli kumminkin tullut kaukaa nummelta. Nyt se kuului korviimme lähempää, kimakammin, läpitunkevammin kuin ennen.

   - Dov'è? - mormorò Holmes; e compresi dal tono della sua voce che persino lui, l'uomo d’acciaio, era scosso nel profondo del cuore. - Dov'è, Watson?

   "Missä se on?" kuiskasi Holmes ja äänen värähdyksestä ymmärsin, että hänkin, tuo rautainen mies, oli sisimpäänsä myöten kauhistunut. "Missä se on, Watson?"

   - Qui, credo - dissi puntando l'indice verso il buio.

   "Varmaankin tuolla", sanoin minä ja viittasin pimeyteen.

   - No, là!

   "Ei, tuolla!"

   Ancora una volta l'urlo disperato squarciò il silenzio della notte, sempre piú forte, sempre piú vicino, e ad esso si mescolava ora un rumore nuovo, come un murmure cupo, soffocato, musicale e minaccioso insieme, alto e basso come il brontolio sommesso e continuo del mare.

   Taaskin vihlasi hätähuuto äänettömässä yössä, vielä kovemmin ja paljoa lähempänä meitä. Ja siihen sekaantui syvä, kumea jyminä, joka oli soinnukas ja kumminkin uhkaava, nouseva ja laskeva kuin meren lakkaamaton kohina.

   - Il mastino! - esclamò Holmes. - Su, Watson, andiamo! Santo Dio, purché non sia troppo tardi!

   "Koira!" huusi Holmes. "Tule, Watson! Kunpa ei olisi myöhäistä!"

   Si era messo a correre rapidamente attraverso la landa, e io ero dietro di lui: ma ecco che da un punto indistinto del terreno ineguale immediatamente di fronte a noi giunse un ultimo supremo urlo di agonia, poi un colpo sordo, pesante. Ci fermammo, in ascolto. Nessun altro suono interruppe il pesante silenzio della notte.

   Hän oli lähtenyt kiivaasti juoksemaan nummelle ja minä seurasin hänen kintereillään. Äkkiä kuului kiviseltä maalta aivan edessämme viimeinen epätoivon huuto, ja sitä seurasi kumea, raskas ääni ikäänkuin jonkun putoamisesta. Me pysähdyimme kuuntelemaan. Tyyneen illan raskasta äänettömyyttä ei yksikään ääni enää häirinnyt.

   Vidi Holmes portarsi una mano alla fronte, come un uomo in preda a una disperazione senza scampo; quindi egli battè furioso il piede a terra.

   Minä huomasin, kuinka Holmes suunniltaan epätoivosta vei kätensä otsalleen.

   - Ci ha battuti, Watson! Siamo arrivati troppo tardi!

   "Hän on voittanut, Watson. Me tulemme liian myöhään."

   - No, no, non è possibile!

   "Ei, ei, älä niin sano!"

   - Che imbecille sono stato a non agire prima! E lei, Watson, vede il risultato dell’abbandono del proprio posto? Ma per Dio, se è accaduto il peggio noi lo vendicheremo!

   "Mikä hullu minä, kun en ajoissa iskenyt! Ja sinä, Watson, kun jätit vartiopaikkasi! Mutta, Jumalan nimessä, jos onnettomuus on tapahtunut, niin me kostamme hänen kuolemansa!"

   Riprendemmo a correre nell'oscurità, inciampando tra massi sparsi qua e là, aprendoci a viva forza un varco tra cespugli di ginestre, ansimando su per i cigli e precipitandoci giù per i pendii, sempre puntando nella direzione degli spaventosi ululati. A ogni altura Holmes si guardava intorno con ansia, ma nella landa le tenebre erano fittissime, e nulla si moveva sulla sua distesa buia.

   Me juoksimme umpimähkään pimeässä, loukaten itseämme kiviin, tunkeutuen pensaikkojen läpi, läähättäen kukkuloita ylös, syöksyen rinteitä alas, alituiseen siihen suuntaan, josta nuo kamalat äänet olivat kuuluneet. Holmes katseli silloin tällöin ympärilleen, mutta varjot nummella olivat tiheitä, eikä sen autiolla pinnalla mitään liikkunut.

   - Niente?

   "Voitko nähdä mitään?"

   - No.

   "En, en mitään."

   - Senta: cos'è questo?

   "Vaiti, mitä se on?"

   Le nostre orecchie avevano percepito un sommesso gemito. Ecco ora che risuonava alla nostra sinistra! Da quella parte una catena di rocce culminava in un picco aguzzo, che dava su un pendio cosparso di pietre. Sulla sua parete scoscesa, irregolare, era disteso a croce un oggetto scuro, indistinto. Man mano che ci avvicinavamo ad esso la sagoma imprecisata assunse contorno definito. Era un uomo prostrato, il volto rivolto al suolo, la testa piegata sotto a un angolo spaventoso, le spalle incurvate e il corpo rattrappito quasi nell'atto di chi sta per lanciarsi in un salto mortale. Così grottesca era quella posa, che sul momento non mi fu possibile rendermi conto che il gemito che io avevo udito era stato l'ultimo respiro esalato da quelI'uomo così stranamente contorto. Non il piú lieve bisbiglio, non il piú leggero fruscio si levava ora dalla figura informe sulla quale ci eravamo chinati. Holmes posò la propria mano su di essa e ve la tenne a lungo: a un tratto dal suo petto proruppe un grido d’orrore. Accese un fiammifero e la luce tremula illuminò delle dita coperte di sangue raggrumato e una chiazza spaventosa che si era andata lentamente allargando dal cranio sfasciato della vittima. E a poco a poco la fiammella ci rivelò qualche altra cosa che fece dare un tuffo ai nostri cuori e li riempì di uno sgomento indicibile... poiché quella massa inerte era il corpo di Sir Henry Baskerville!

   Hiljainen valitus kuului korviimme ja uudistui pari kertaa meidän vasemmalla puolellamme. Pitkähkön selänteen oli siinä katkassut jyrkkä kallioseinä ja sen vieressä oli kivinen rinne. Tämän rosoisella pinnalla näkyi joku tumma esine, jonka muoto meidän lähestyessämme esiintyi yhä selvemmin. Siinä makasi mies silmillään, pää kamalasti taipuneena ruumiin alle, olkaluut pystyssä ja ruumis ikäänkuin valmiina vyörymään yliniskoin. Niin omituinen oli tämä asento, etten heti ymmärtänyt noiden valitus-huutojen merkinneen sielun eroa ruumiista. Ei kuiskausta, ei ääntä tullut enää tuolta tummalta olennolta, jonka yli me kumarruimme. Holmes kosketti häntä kädellään, mutta tempasi sen heti pois huudahtaen kauhusta. Hänen sytyttämänsä tulitikku valaisi ruumista, ja me näimme nyrkkiin puristuneet kädet ja laajenevan lätäkön, jonka pääkallon murskaantuminen oli synnyttänyt. Me näimme enemmänkin, ja se sai sydämemme seisahtumaan, nimittäin sir Henry Baskervillen ruumiin.

   Né io né Holmes potevamo ingannarci su quel vestito di foggia sportiva e di un particolare colore rossiccio... era proprio quello che il povero baronetto indossava il mattino in cui lo avevamo visto per la prima volta in Baker Street. Lo riconoscemmo benissimo, poi subito il fiammifero traballò e si spense, e con esso la speranza si estinse nei nostri cuori. Holmes lanciò un gemito, e nell'oscurità il suo volto luccicò sbiancato dall'ira.

   Molemmat tunsimme me aivan hyvin sen punaruskean puvun, joka hänellä oli ollut yllään, kun ensi kerran näimme hänet Baker Streetin varrella. Ehdimme nähdä sen nyt vain vilahdukselta, ennenkuin tulitikku sammui ja toivo hävisi meidän sieluistamme.

   - Maledetto! Maledetto! - gridai stringendo i pugni. - Oh, Holmes, non mi perdonerò mai di averlo lasciato solo al suo destino!

   "Mikä hirviö!" huudahdin minä ja puristin kädet nyrkkiin. "Oh, Holmes, en voi koskaan antaa anteeksi itselleni, että jätin hänet yksin."

   - Io sono da biasimare molto piú di lei, Watson! Pur di avere il mio caso completo e definito ho sacrificato la vita del mio cliente. É la piú grave colpa della mia carriera. Ma come potevo immaginare che sarebbe uscito nella landa a dispetto di tutti i nostri ripetuti avvertimenti?

   "Minä olen enemmän moitittava kuin sinä, Watson. Saadakseni koko jutun valmiiksi ja täydelliseksi, olen uhrannut minuun turvanneen miehen hengen. Sen kovempaa iskua en ole saanut koko elämässäni. Mutta kuinka saatoin aavistaa, että hän panisi henkensä alttiiksi lähtemällä tähän aikaan yksin nummelle?"

   - Pensare che abbiamo udito le sue grida... Dio mio! che grida spaventose!... e nonostante questo non siamo giunti in tempo a soccorrerlo, a salvarlo! Dove si sarà nascosto il maledetto cane che lo ha ucciso? Forse proprio in questo momento se ne sta appiattato tra quei massi. E Stapleton dov'è? Dovrà pur rispondere del suo delitto!

   "Ajattelehan, että saimme kuulla hänen huutonsa -- oi, hyvä Jumala, niitä huutoja! -- ja kumminkaan emme voineet häntä auttaa! Missä mahtaa olla tuo koirahirviö, joka hänet tappoi? Ehkä se vielä hiiviskelee täällä kallioitten välissä. Ja missä on Stapleton? Hän saa vastata tästä teosta."

   - Si capisce! Penserò io a questo. Zio e nipote sono stati assassinati... il primo è morto di spavento alla sola vista dell'animale, che egli riteneva soprannaturale, fantastico; l'altro nel tentativo di salvarsi da lui, mentre fuggiva disperatamente. Dobbiamo però dimostrare il rapporto tra l'uomo e la bestia. Tranne che per ciò che abbiamo sentito personalmente, non possiamo neppure giurare sull'esistenza di quest'ultima, dal momento che Sir Henry, evidentemente, è morto in seguito alla caduta. Ma, per Dio, nonostante tutta la sua diabolica astuzia, metterò le mani su quel delinquente in meno di ventiquattr'ore!

   "Niin saakin, siitä aion minä pitää huolen. Setä ja veljenpoika ovat murhatut -- toinen pelästynyt kuoliaaksi vain nähdessään eläimen, jota hän piti ylenluonnollisena, toinen kuollut hurjasti paetessaan samaa eläintä. Nyt on jäljellä vain todistaa yhteys miehen ja tuon eläimen välillä. Tämän viimemainitun olemassa olon voimme vannoa vain sen nojalla, mitä kuulimme, sillä sir Henryn kuolema on aiheutunut putoamisesta. Kuinka kavala tuo konna liekin, tulee hän kumminkin olemaan minun vallassani, ennenkuin vielä yksi päivä on mennyt."

   Restammo un po’, col cuore dolorante, presso il corpo maciullato, sopraffatti da quella improvvisa disgrazia e irrevocabile che aveva messo così bruscamente e spietatamente la parola fine a tutte le nostre lunghe e pazienti fatiche. Poi, quando la luna si alzò, ci arrampicammo sulla cima delle rocce dalle quali il nostro povero amico era precipitato, e da quell'altura scrutammo la landa misteriosa, per metà d'argento e per metà d'inchiostro. Lontano lontano, a molte miglia da noi, brillava una luce gialla: poteva provenire solo dalla dimora isolata degli Stapleton. Scossi il pugno lanciando un'amara imprecazione e fissai lo sguardo in quella direzione.

   Sydän täynnä katkeruutta seisoimme molemmin puolin kuolleen ruumista, kokonaan huumaantuneina tästä äkillisestä ja auttamattomasta onnettomuudesta, joka antoi niin surkean lopun meidän pitkällisille ja vaivaloisille ponnistuksillemme. Kuu oli jo noussut taivaalle, ja me kiipesimme sille kalliolle, josta ystävä raukkamme oli syöksynyt alas, ja sen huipulta katselimme me varjoisaa nummea, jossa vaihteli hopeainen valo ja pimeys. Kaukana, Grimpenillä päin, loisti yksi ainoa tasainen, keltainen tuli. Se ei voinut tulla muualta kuin Stapletonin yksinäisestä asunnosta. Hiljaa kiroten pudistin nyrkkiäni sitä kohden.

   - Perché non lo prendiamo subito?

   "Miksi emme vangitsisi häntä heti?" kysyin.

   - Perché gli elementi che possediamo non sono ancora completi. Ci troviamo di fronte a un individuo dotato di massima astuzia e avvedutezza. Non serve quel che sappiamo, ma quello che possiamo essere in grado di dimostrare. Se facciamo anche una sola mossa falsa, quel farabutto potrebbe scappare.

   "Todistukset eivät vielä ole täydelliset. Mies on suurimmassa määrin viekas ja kavala. Tässä ei ole kysymys siitä, mitä me tiedämme, vaan mitä voimme todistaa. Jos teemme erehdyksen, voi sattua että tuo konna taaskin livahtaa tiehensä."

   - Allora cosa facciamo?

   "Mitä teemme sitten?"

   - Domani ci attendono molti compiti. Questa notte non ci resta che rendere gli ultimi ossequi al nostro sfortunato amico!

   "Saamme kylliksi tekemistä huomenna. Tänä iltana voimme vaan tehdä ystävä raukallemme viimeisen palveluksen."

   Insieme tornammo verso il pendio scosceso e ci accostammo al cadavere, nitido ora, nella sua massa scura, contro le pietre inargentate dalla luna. La vista di quelle membra contorte mi attanagliò il cuore con uno spasimo di pena e mi offuscò gli occhi di lacrime.

   Yhdessä ryömimme alas jyrkkää rinnettä ja lähestyimme kuollutta, jonka ruumis mustana ja selvänä kuvastui hopealle hohtavia kiviä vasten. Tuska, joka ilmeni tässä vääristyneessä ruumiissa, oli niin ilmeinen, että minun silmäni täyttyivät kyynelillä.

   - Dobbiamo andare a cercare aiuto, Holmes! Non possiamo trasportarlo da soli fino al Castello! Dio santo, è impazzito?

   "Meidän täytyy hankkia apua, Holmes. Me emme kahden voi kantaa häntä kotiin. Mutta oletko järjiltäsi?"

   Holmes aveva lanciato un grido forsennato, infatti, e si era chinato sul cadavere. Ed ecco che adesso ballava e rideva e mi stringeva la mano fino a torcermela. Era mai possibile che quello fosse il mio severo, il mio amico eternamente controllato? Che cosa gli aveva preso? Un improvviso attacco di follia, senza dubbio!

   Huudahtaen oli hän kumartunut ruumiin yli ja hyppeli nyt sen ympärillä nauraen ja taputtaen käsiään. Oliko tämä mies todella minun vakava, umpimielinen ystäväni? Siinäkin arvoitus!

   - Ha la barba! La barba! Quest'uomo ha la barba!

   "Parta! Parta! Miehellähän on parta!" huusi hän.

   - La barba?

   "Partako?"

   - Non è il baronetto... è... l’evaso!

   "Niin. Se ei ole sir Henry -- se on -- niin, se on todellakin minun naapurini, rangaistusvanki."

   Con ansia febbrile girammo il cadavere: una barba incolta si puntò contro la luna fredda e nitida. Non era possibile ingannarsi su quella fronte sporgente, su quegli occhi animaleschi. Era proprio la stessa faccia che mi aveva fissato alla luce della candela incastrata entro la roccia... era la faccia di Selden, il forzato!

   Kuumeisella kiireellä olimme kääntäneet ruumiin ja sen verta tippuva parta viittasi nyt kylmään, kirkkaaseen kuuhun päin. Ei voinut erehtyä tuosta matalasta otsasta, tuuheista kulmakarvoista ja kuopalle painuneista, eläimellisistä silmistä. Ne olivat todellakin samat kasvot, jotka olivat tuijottaneet minuun kallioon kiinnitetyn kynttilän valossa -- Seldenin, murhaajan kasvot.

   In un attimo mi fu chiara tutta la situazione. Ricordai che il baronetto mi aveva raccontato di aver regalato a Barrymore il suo guardaroba usato. Barrymore doveva averne passata una parte a Selden perché potesse ripararsi e fuggire. Scarpe, camicia, capello... tutto apparteneva a Sir Henry. Il fatto rimaneva pur sempre gravissimo, ma quest'uomo per lo meno aveva meritato la morte secondo le leggi del suo paese. Spiegai a Holmes come stavano le cose, col cuore sollevato.

   Samassa hetkessä oli kaikki selvää. Minä muistin, että sir Henry oli sanonut minulle antaneensa vanhat vaatteensa Barrymorelle. Tämä oli vuorostaan antanut ne Seldenille valepuvuksi pakoa varten. Saappaat, paita, lakki -- kaikki oli sir Henryn. Tapaus oli sittenkin surullinen kyllä, mutta tämä mies oli kumminkin maan lakien mukaan ansainnut kuoleman. Minä ilmoitin Holmesille asian laidan ja minun sydämeni paisui kiitollisuudesta ja ilosta.

   - Dunque sono stati i vestiti a causare la morte di questo poveraccio - osservò. - Evidentemente, il cane è stato messo sulle sue orme mediante qualche oggetto di vestiario appartenente a Sir Henry, probabilmente la famosa scarpa rubata all'albergo, ed ecco perché avrà assalito quest'uomo. Vi è però un fatto molto singolare: come mai Selden, così al buio, ha capito che il cane era sulle sue tracce?

   "Siinä tapauksessa ovat vaatteet aiheuttaneet mies-raukan kuoleman", sanoi hän. "On aivan selvää, että jotain sir Henrylle kuuluvaa esinettä on käytetty koiran yllyttämiseen -- luultavasti tuota saapasta, joka katosi hotellista, ja niin joutui tämä mies uhriksi. Yksi ihmeellinen seikka jää vielä selittämättä: kuinka saattoi Selden pimeässä aavistaa, että koira ajoi häntä takaa?"

   - Deve averlo sentito.

   "Luultavasti hän kuuli sen."

   - Sentire un cane che latra sulla landa non può spingere un individuo incallito come questo forzato a un tale parossismo di terrore da correre il rischio di essere catturato mettendosi a urlare disperatamente in cerca di aiuto. Dalle grida sentite, deve aver certamente corso parecchio dopo essersi accorto che l'animale lo inseguiva. Come poteva saperlo?

   "Jos sellainen paatunut mies, kuin tämä vanki, kuuleekin koiran haukuntaa nummelta, niin tuskinpa hän siihen määrään joutuu suunniltaan kauhusta, että unohtaen kiinni joutumisen vaaran huutaa hurjasti apua. Huudoista päättäen on hän juossut pitkän matkan sen jälkeen, kun huomasi koiran. Kuinka saattoi hän sen huomata?"

   - Per me il mistero maggiore sta in questo: come mai questo cane, ammettendo che tutte le nostre ipotesi siano esatte...

   "Minusta näyttää vielä merkillisemmältä, että tämä koira, edellyttäen että otaksumamme ovat oikeita --"

   - Io non ammetto niente.

   "Minä en edellytä mitään."

   - Va bene: perché il cane era libero proprio stanotte? Immagino che non scorrazzi continuamente per la landa! Stapleton non avrebbe avuto motivo di sguinzagliarlo se non avesse immaginato che Sir Henry doveva trovarsi qui.

   "Vai niin -- no, että tämä koira on laskettu irti tänä iltana. Ei se varmaankaan aina juoksentele nummella. Stapleton ei olisi laskenut sitä irralleen, ellei hänellä olisi ollut syytä otaksua sir Henryn tänä iltana olevan nummella."

   - Il mio problema è molto più serio, poiché io ritengo che ben presto noi saremo in grado di risolvere il suo, mentre temo che il mio resterà per sempre un mistero. Per il momento, la questione piú urgente è questa: cosa facciamo del cadavere di questo disgraziato? Non possiamo lasciarlo qui in pasto alle volpi e ai corvi!

   "Minun vaikeuteni ei kyllä ole niin helposti ratkaistavissa kuin sinun, joka kyllä pian selviää. Kysymys on nyt: mihin me panemme tuon raukan ruumiin? Emme voi jättää sitä tähän kettujen ja korppien saaliiksi."

   - Le proporrei di trasportarlo in una di queste capanne sino a quando non potremo metterci in comunicazione con la polizia.

   "Minä ehdotan, että kannamme sen johonkin noista kivimajoista, kunnes olemme ilmoittaneet asian poliisille."

   - Benissimo. Sono sicuro che tra me e lei ce la faremo a trascinarlo fin là. Perbacco, Watson, chi è che...? Ma è lui in persona, che razza di faccia tosta e di audacia! Non una parola che possa palesare i nostri sospetti... non una parola, o altrimenti i miei piani salteranno all’aria!

   "Niin, se on kyllä parasta. Me kyllä varmasti jaksamme kantaa sen sinne saakka. Mutta kuka tuo on, Watson? Kaiken pyhän nimessä, siinähän on mies itse. Älä sanallakaan ilmaise meidän epäluulojamme! Ei sanallakaan, sillä silloin on suunnitelmani karilla."

   Un uomo si stava avvicinando a noi sulla landa, e io scorsi l'opaco chiarore rossastro della punta di un sigaro acceso. La luna lo illuminava e mi fu facile distinguere la sagoma snella e l'andatura vivace e dinoccolata del naturalista. Non appena ci vide si fermò, ma riprese subito a camminare.

   Eräs henkilö lähestyi meitä nummen yli ja minä saatoin nähdä sikarin hehkun. Kuu valaisi häntä nyt, ja minä tunsin luonnontutkijan notkean vartalon ja huolimattoman käynnin. Hän pysähtyi meidät nähtyään, mutta tuli sitten lähemmäksi.

   - Perbacco, dottor Watson, ma è possibile che sia proprio lei? É l'ultima persona che mi sarei aspettato di trovare nella landa a quest'ora di notte. Ma, santo cielo, che cosa succede? Qualcuno si è fatto male? No... non mi dica che questo è il nostro amico Sir Henry!

    Mi sorpassò velocemente, e si chinò sul cadavere. Lo intesi trattenere bruscamente il fiato, mentre il sigaro gli cadeva dalle dita.

   "Mitä, tohtori Watson, tekö todellakin? Teitäpä viimeiseksi saatoin toivoa tapaavani nummella tähän aikaan. Mutta mitä tämä on? Onko joku vahingoittunut? Ei -- eihän ole mahdollista, että se on ystävämme sir Henry?"

    Hän kiiruhti esiin ja kumartui ruumiin yli. Minä kuulin kuinka hän tapaili henkeä, ja sikari putosi hänen kädestään.

   - Chi.... chi è quest'uomo? - balbettò.

   "Kuka -- kuka tämä on?" sammalsi hän.

   - É Selden, il forzato evaso da Princetown.

   "Se on Selden -- Princetownista karannut vanki."

   Stapleton ci rivolse un volto spettrale, ma con uno sforzo supremo riuscì a superare il suo sbalordimento e il suo disappunto. Il suo sguardo si posò bruscamente prima su Holmes, poi su me.

   Stapleton oli tullut aivan kalman kalpeaksi, mutta voimakkaalla ponnistuksella kukisti hän hämmästyksensä ja pettymyksensä. Hän katsoi kysyvästi vuoroon Holmesiin ja minuun.

   - Dio santo! Che cosa spaventosa! Come è morto?

   "Taivaan nimessä! Mikä tärisyttävä tapahtuma! Kuinka hän kuoli?"

   - A quanto pare dev’essersi spezzato l'osso del collo cadendo su queste rocce. Il mio amico e io stavamo passeggiando per la landa quando udimmo un grido.

   "Luultavasti hän taittoi niskansa pudotessaan tuolta kalliolta. Ystäväni ja minä olimme kävelemässä nummella ja kuulimme huutoa."

   - Anch'io l’ho sentito. É per questo che sono uscito. Stavo in tensione per Sir Henry.

   "Minä kuulin myöskin huutoa. Siksi tulinkin tänne. Minä olin levoton sir Henryn vuoksi."

   - Come mai proprio per Sir Henry? - non seppi trattenermi dal chiedergli.

   "Miksi juuri sir Henryn?" -- Minä en voinut pidättyä sitä kysymästä.

   - Perché gli avevo proposto di venire da me. Quando non lo vidi capitare rimasi sorpreso, e naturalmente mi preoccupai per lui non appena udii echeggiare quelle grida sulla landa. A proposisto... - e i suoi occhi si fissarono nuovamente prima sulla faccia di Holmes poi sulla mia - oltre quelle grida non avete sentito nient’altro?

   "Koska olin pyytänyt häntä tulemaan minun luokseni. Kun häntä ei kuulunut, alkoi minua ihmetyttää ja kuultuani huutoa nummelta, aloin luonnollisesti pelätä, että hänelle olisi jotain tapahtunut. Mutta muuten" -- ja nyt siirtyi hänen katseensa taaskin minusta Holmesiin -- "kuulitteko mitään muuta kuin huutoa?"

   - No - disse Holmes - e lei?

   "Emme", vastasi Holmes, "kuulitteko te?"

   - Neanch'io - dissi.

   "En."

   - Che intende dire, parli?

   "Mitä tarkotatte sitten?"

   - Oh, voi sapete le storie che narrano i contadini di un cane fantasma. Dicono che lo si intenda di notte sulla landa. Mi stavo domandando se questa notte si fosse udito qualcosa che potesse giustificare una tale credenza.

   "Oh, te kyllä olette kuullut kansan kertomuksia tuosta kummituskoirasta ja sen retkistä? Sen huutoa voi usein kuulla öisin nummella. Olisi hauska tietää, onko sellaisia ääniä kuulunut tänä iltana?"

   - Noi non abbiamo sentito niente di simile - dissi.

   "Me emme kuulleet mitään", vastasin minä.

   - E qual è secondo voi la causa della morte di questo povero diavolo?

   "Ja kuinka selitätte tämän miesraukan kuoleman?"

   - È certo che l'ansia e le privazioni devono averlo fatto ammattire. Si sarà messo a correre per la landa come un pazzo, finché non avrà inciampato rompendosi la spina dorsale.

   "Minä otaksun, että hätä ja vaivat ovat hämmentäneet hänen aivonsa. Hän on hullun tavoin juossut edestakasin nummella, pudonnut kalliolta ja taittanut niskansa."

   - Mi sembra un'ipotesi molto ragionevole - ammise Stapleton emettendo un sospiro che io giudicai segno di evidente sollievo. - E lei cosa pensa, signor Sherlock Holmes?

   "Se tuntuu kaikkein todennäkösimmältä otaksumalta", sanoi Stapleton huoaten ikäänkuin helpotuksesta. "Ja mikä on teidän arvelunne asiasta, herra Sherlock Holmes?"

   Il mio amico si inchinò cerimoniosamente.

   Ystäväni kumarsi.

   - Lei è molto rapido nell'identificare le persone - osservò.

   "Teidän on helppo tuntea ihmisiä", sanoi hän.

   - Aspettiamo lei da queste parti fin da quando è arrivato il dottor Watson. È arrivato giusto in tempo per assistere a una tragedia.

   "Me olemme odottaneet teitä näille seuduin tohtori Watsonin tulosta saakka. Te saavutte surullisena hetkenä."

   - Già, infatti. Non ho dubbi che la spiegazione del mio amico sia esatta. Ma riporterò con me a Londra domani un ricordo assai spiacevole.

   "Kyllä, sitä ei voi kieltää. Minä otaksun, että ystäväni selitys huomataan riittäväksi, ja kun huomenna palaan Lontooseen, on minulla hauska muisto käynnistäni."

   - Oh, riparte già domani?

   Vai niin, palaatteko te huomenna?"

   - Questa è la mia intenzione.

   "Niin on aikomukseni."

   - Spero che la sua visita sia riuscita a gettare un po' di luce sugli avvenimenti che ci hanno resi tanto perplessi!

   "Minä toivon, että teidän käyntinne on tuottanut selvyyttä niihin asioihin, joista me emme ole voineet saada selkoa?"

   Holmes si strinse nelle spalle.

   Holmes kohautti olkapäitään.

   - Non si può sempre avere successo. Un investigatore ha bisogno di fatti, non di leggende o di voci. No, non è stato un caso soddisfacente.

   "Joskus pettyy menestyksen toiveissaan, kun minun tavallani täytyy perustua tosiseikkoihin eikä taruihin ja epävarmoihin huhuihin. Tämä tapaus ei ole ollut tyydyttävä."

   Il mio amico si era espresso in un tono di estrema semplicità e franchezza, ma Stapleton non smetteva di guardarlo intensamente. D’un tratto si rivolse a me.

   Ystäväni puhui sujuvimmalla ja luontevimmalla tavallaan. Stapleton iski silmänsä häneen ja kääntyi sitten minuun.

   - Vi proporrei di trasportare questo poveretto a casa mia, ma ciò procurerebbe a mia sorella uno spavento che, date le circostanze, è meglio risparmiarle. Copriamogli il volto con qualcosa fino a domani mattina, quando potremo trasportare del cadavere.

   "Minä kernaasti ehdottaisin, että ruumis kannettaisiin minun talooni, mutta sisareni säikähtyisi siitä niin, etten sitä uskalla. Jos peitämme hänen kasvonsa, niin luulen, että vaaratta voimme jättää hänet tänne huomiseen."

   E così fu fatto. Declinando cortesemente l'offerta di ospitalità dataci di Stapleton, Holmes e io ci avviammo verso il Maniero di Baskerville, lasciando solo il naturalista. Quando ci volgemmo a guardare indietro, vedemmo la sua figura allontanarsi lentamente per la vasta brughiera; e dietro di lui la nera macchia informe sul pendio inargentato indicava il punto in cui giaceva un uomo che la morte aveva punito in modo orribile.

   Ja niin tehtiinkin. Kieltäytyen Stapletonin meille tarjoamasta vieraanvaraisuudesta lähdimme, Holmes ja minä Baskerville Halliin, samalla kun luonnontutkija sai yksin palata kotiinsa. Kun katsoimme taaksemme, näimme hänen hitaasti kulkevan laajalle nummelle päin, ja hänen takanaan näkyi musta pilkku terävästi kuvastuvan hopean hohtavalle rinteelle. Siinä makasi tuo miesparka, jota niin kamala kuolema oli äkkiä kohdannut.